Viimeisen vuoden aikana perheemme elämäntilanne on muuttunut aika paljon. Jouduimme muuttamaan pienemmälle paikkakunnalle puolison töiden ja uran takia ja tämän takia myimme asuntomme. Omien sekoilujeni takia, joista olen kirjoittanut aiemmin, meillä ei ole sijoituksia juuri ollenkaan. Lähiaikoina olen tehnyt kuitenkin muutamia sijoituksia, mutta kerron näistä myöhemmin lisää.
Asuntolainan maksamisen jälkeen olemme siis siinä tilanteessa, että meillä on rahaa tilillä noin 100 000€, eikä lainaa ole yhtään. Toisaalta meillä ei ole myöskään käytännössä yhteen kiinteää omaisuutta.
Tavallaan tilanne tuntuu hyvin vapauttavalta. Pääsimme asunnostamme eroon loppujen lopuksi nopeasti eli kolmessa kuukaudessa. Tästä huolimatta ehdin miettiä kuinka kiinni sitä onkaan omistusasunnossa, jos se ei menisi kaupaksi. No, asunto meni kaupaksi, eikä tilanteesta tarvinnut murehtia kovin pitkään.
Toisaalta taas 100 000€ omaisuus kahdelle ihmiselle ei ole todellakaan merkittävä, varsinkin kun meillä on ikää yli 40 vuotta. Tällä hetkellä olo onkin semmoinen, että nyt pitäisi osata tehdä viisaita päätöksiä tulevaisuuden suhteen.
Omistusasunto vai ei?
Perinteisesti omistusasunnon hankkiminen on koettu viisaaksi päätökseksi, mutta meidän tilanteessa en ole yhtään varma tästä. Emme tiedä kuinka kauan asumme nykyisellä paikkakunnalla, eikä täällä mene asunnot kovinkaan nopeasti kaupaksi. Vastapainoksi asuntoja löytyisi kohtuullisen edullisesti tai jopa halvalla, mutta myyntiajat tuskin nopeutuvat ikinä nykyisellä negatiivisella väestönkehityksellä. Näin ollen emme todennäköisesti halua sitoa itseämme asuntoon täällä ainakaan lähiaikoina.
Emme myöskään osaa vielä sanoa haluammeko jäädä tänne paikkakunnalle pysyvästi asumaan vai emme.
Ongelmana tilanteessa on siis se, että en haluaisi pitää rahoja tilillä, koska ne eivät tuota siellä mitään. Toisaalta taas en tiedä yhtään kuinka pitkän ajan päästä tarvitsemme rahaa esimerkiksi käsirahaksi asunnon ostoon. Lisäksi autokin alkaa olla pahasti elinkaarensa päässä ja tarvitsemme sitä ehdottomasti, kun asumme nykyään maaseudulla julkisen liikenteen ulkopuolella.
Nykyinen kurssikehitys ehti houkutella palaamaan markkinoille kovastikin, mutta toisaalta sijoittamista ei kannata ikinä eikä varsinkaan nyt aloittaa kovin lyhyellä tähtäimellä. Lisäksi missään nimessä en meinaa rysäyttää ainakaan kaikkia rahoja kerralla näin ajallisen hajauttamista ajatellen.
Rahaa siis olisi ja sijoittamisen aloittaminen uudestaan houkuttele kovasti, mutta muitakin rahantarpeita on ja voi tulla.
Kirjoitan seuraavaksi siitä mihin päädyn rahojeni kanssa. Näkemyksiä otetaan myös mielellään vastaan ajatuksia herättämään?
Ennen kaikkea mietin sitä, että kuinka pitkä ajallinen hajautus tämmöisessä tilanteessa on tarpeeksi pitkä. Hetken aikaa kurssit tulivat aika lupaavasti alas meidän tilanteen kannalta, mutta suunta näyttää olevan taas ylöspäin ainakin toistaiseksi.
Jätä kommentti