Mielipide kirjasta Sattuman Kauppaa Wall Streetillä

Luin neljännen, vuoden 2012 painoksen Burton G. Malkielin kirjasta Sattuman Kauppaa Wall Streetillä. Itse luin kirjan tosiaan vasta nyt, mutta varmasti (toivottavasti) suurin osa sijoittamisesta kiinnostuneista on jo kirjan lukenut aikaisemmin.

Täytyy sanoa, että kirjan lukeminen oli aika pysäyttävä kokemus. Voin suositelle kirjaa vilpittömästi kaikille sijoittamisesta kiinnostuneille. Etenkin kirjaa voi suositella kaikille meille, jotka edes kuvittelevat voittavansa markkinat omilla analyyseillään, päätelmillään ja uskomuksillaan.

Jarmo Leppiniemen esipuheessa kirjaa pidetään talouselämän klassikkona. Lukemani perusteella klassikon leimaa ei anneta tässä tapauksessa kevyin perustein. Kirja on julkaistu alun perin vuonna 1973, jonka jälkeen sitä on uudistettu ja ajantasaistettu yhdeksän kertaa. Esipuheessa todetaan muun muassa, että markkinoilla toimivien ja akateemisen yhteisön käsitykset ovat siirtyneet enemmän Malkielin suuntaan kuin Malkielilla on ollut tarvetta muuttaa oppejaan sitten ensipainoksen.

Itse kirjailija kiteyttää kirjan viestin siten, että sijoittajat menestyisivät paljon paremmin, jos he ostaisivat ja omistaisivat indeksirahastoja sen sijaan, että he yrittävät ostaa ja myydä yksittäisiä arvopapereita tai aktiivisesti hoidettuja sijoitusrahastoja.

Kirjassa esitettiin mielestäni ansiokkaasti erilaisia analyysejä kuten teknistä analyysiä ja perusteanalyysiä sekä erilaisia teorioita ja menetelmiä. Mielestäni nämä esitellään tietoisesti siten että ensin asia tuntuu mielekkäältä ja järkevältä, mutta loppujen lopuksi huomataankin menetelmän toimimattomuus.

Erittäin mielenkiintoisia lukuja kirjassa olivat tarinat 1600-luvun Hollannissa tapahtuneesta tulppaanisipulivillityksestä ja dot.com -yhtiöiden noususta ja tuhosta. Tulppaanisipulivillityskin on varmasti kaikille alaa opiskelleelle tuttu esimerkki, mutta itse luin siitä ensimmäistä kertaa näin perusteellisen kirjoituksen. Dot.com huuman muistan toki puolestani jo itsekin, mutta mielenkiintoista siitäkin oli lukea näin jälkikäteen katsottuna.

Luonnollisesti kirjassa ei tuomittu erilaisia menetelmiä tai lukuja kevein perustein, vaan niitä arvioitiin käytettävissä olevan datan perusteella usein indeksiin verrattuna.

Koominen pieni yksityiskohta kirjassa oli tarina Wall Street Journalin järjestämästä tikkakisasta, jossa verrattiin joka kuukausi neljän asiantuntijan osakevalintoja neljään tikalla valittuun osakevalintaan. Tämän kisan tuloksen kiteytti Forbes-lehden toimittaja seuraavin sanoin: “Näyttäisi siltä, että joutilaisuuden ja tuurin yhdistelmä päihittää aivot”.

Jokaisen toki kannattaa lukea kirja avoimin mielin ja verrata kirjan asioita omaan kokemukseen ja uskomukseen. Itse tulkitsin kirjan ohjeet omien uskomusteni pohjalta siten, että sijoittamisessa kannattaa keskittyä vain kuluiltaan mahdollisimman pieniin indeksirahastoihin. Jos kuitenkin osakkeiden ja aktiivisesti hoidettujen rahastojen kanssa haluaa leikkiä, niin niiden valinnasta on turha tehdä liian hankalaa tapahtumaa. Tällä tarkoitan sitä, että jos todistetusti osakkeiden valinta ei ole helppoa edes ammattilaisille, niin miten amatööri kuvittelisi tekevänsä parempaa jälkeä omilla tiedoillaan ja taidoillaan?

Tämän kirjan lukeminen vahvisti käsitystäni siitä, että passiiviset indeksirahastot ovat varmasti hyvä valinta minulle.

Itse jäin kirjan luettuani miettimään markkinoiden voittamista. Jos itse uskoisin olevan tähän jonkun tavan, niin se löytyisi paremmin sijoittajien ja massojen käyttäytymistä ymmärtämällä kuin ymmärtämällä yritysten nykyisiä taloudellisia tietoja. No, tämä viimeinen oli ihan oma tulkinta ja tästä(kin) voi olla vapaasti erilaisia mielipiteitä.