Luettua: Mitä jokaisen kotiäidin ja (muidenkin) naisten tulee tietää sijoittamisesta

Mieheni pyysi kirjoittamaan blogiin kirjoituksen juuri lukemastani kirjasta Mitä jokaisen kotiäidin ja (muidenkin) naisten tulee tietää sijoittamisesta. Kirjan lukemiseen innostuin kirjoitukseeni Miksi me naiset emme innostu sijoittamisesta tulleiden kommenttien perusteella.

Jatkossa aion lukea muitakin kirjoja. Nyt lukuvuorossa oli ensimmäisenä tämä Ninni Myllyojan ja Emilia Kullaksen kirjoittama kirja.

Kyseessä on noin 200-sivuinen opas, joka kertoo kansantajuisesti miksi meidän kaikkien naisten tulisi innostua sijoittamisesta.

Kirja on kirjoitettu siten, että tämmöinen sijoittamisesta hyvin vähän tietävä ihminen ymmärtää hyvin kirjan sisällön. Kirjaa lukiessa moni asia oli jollain tasolla tuttua, mutta kirjan kautta tietyt termit aukesivat paremmin.

Kirja on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa paneudutaan siihen miksi minun pitäisi sijoittaa ja toisessa siihen miten minusta tulisi sijoittaja.

Ensimmäisessä osassa käsitellään äitiyden ja äitiysloman sekä perhevapaiden vaikutusta naisen tulotason sekä yleisesti naisten tulotasoa Suomessa.

Lisäksi tästä löytyy ohjeet henkilökohtaisen tilinpäätöksen tekoon. Tilinpäätös on henkilökohtaisella tasolla tehty samanlainen tilinpäätös, jota yrityksetkin tekevät. Tilinpäätöksen tekemiseksi pitää kartoittaa mitä omistaa, mitä on velkaa, mistä rahat tulevat ja mihin ne menevät.

Lisäksi avioeron tai kuoleman vaikutusta perheen tuloihin on pohdittu.

Mitä kirjan ensimmäinen osa minulle opetti?

Päällimmäisenä mieleen jäänyt oppi itselleni oli keskinäisen testamentin merkitys myös avioliitossa.
Keskinäisellä testamentilla varmistettaisiin, että jäljelle jääneen olisi mahdollisimman helppo hoitaa asioita ja hänen taloudellinen tilanne säilyisi mahdollisimman muuttumattomana.

Lisäksi kirja sai minua ajattelemaan tilinpäätöksen pohjalta mitä minä omistan ja mihin minulta kuluu rahaa.

Kuten aiemminkin olemme kirjoittaneet, meidän perheessä rahat on yhteisiä. Olemme molemmat puolisoni kanssa sitä mieltä, että kun yhdessä asutaan ja kasvatetaan yhteisiä lapsia, ei voi ajatella sinun rahoja ja minun rahoja vaan kaikki raha on yhteistä. Tätä helpottaa se, että palkkamme ovat samaa suuruusluokkaa ja olemme hyvin samanlaisia kuluttajia.

Kirjan pohjalta virisi ajatus myös siitä, että ne rahat jotka jatkossa jäisivät sijoitettavaksi, jaettaisiin puoliksi meille molemmille siten, että saisin itse vastata omista sijoituksistani.

Kirjan kakkososassa käsitellään sitä miten minusta tulee sijoittaja.

Tämän osion luettuani totesin miehelleni että minä alan sijoittaa kultaan.

Itse asiassa kakkososaa lukiessani huomasin, että mieheni juttuja kuunnellessani jotain on jäänyt korvien väliin. Moni asia kuulosti tutulta ja tieto asiasta syventyi kirjaa lukiessa. Itselleni tuli myös muutama idea mieleen siitä mitä osakkeita haluaisin ostaa omaan salkkuuni.

Kirjan tärkeimmät opit ja herättämät ajatukset

Kirjan luettuani aloin miettimään sitä, että ottaisin pikku hiljaa vastuuta omista sijoituksistani ja antaisin ”salkunhoitajalleni” potkut. Kirja vahvisti myös ajatusta siitä, että jokaisen meistä pitäisi innostua sijoittamisesta.

Tässä lapsuudenkodin malli on varmasti tärkeä. Itsekin olen makuuttanut rahojani ihan turhaan säästötilillä vuosien varrella. Tilanne olisi voinut olla toisenlainen, jos olisin saanut lapsuudenkodistani positiivisen käsityksen sijoittamista.

Itse haluaisinkin opettaa lapsilleni säästämiseen ja sijoittamiseen liittyviä asioita ja positiivisia puolia.

Näin loppuun voin sanoa, että olen samaa mieltä kirjan nimen kanssa. Jokaisen kotiäidin ja (muidenkin) naisten tulisi tietää sijoittamisesta ainakin tämän verran. Suosittelen siis kirjan lukemista.