Olen jo pitkään miettinyt onko Suomessa työsuhteissa noudatettava irtisanomissuoja loppujen lopuksi hyvä vai huono asia.
Ihan näin alkuun täytyy tunnustaa, että olen kuvitellut Suomen irtisanomissuojan olevan erittäin vahva myös kansainvälisesti vertailtuna. Nopeasti asiaa selvittämällä näin ei kuitenkaan taidakaan olla. Tähän tulokseen päädyin esimerkiksi Taloussanomien uutisen perusteella.
Ehkä olin verrannut mielessäni Suomen tilannetta USA:an, jossa irtisanomissuoja on olennaisesti Suomea heikompi.
Joka tapauksessa olen alkanut epäilemään Suomen irtisanomissuojan järkevyyttä. Tärkein syy tähän on totaalisesti työhönsä kyllästyneet ihmiset, jotka käyvät töissä ainoastaan palkan takia ja tekevät työnsä huonosti. Käytännössä tämmöisistä tapauksista on kuitenkin hankala päästä eroon, vaikka se voisi olla loppujen lopuksi paras ratkaisu molemmille osapuolille.
Eniten minua ahdistaa näissä tapauksissa nykyisinä vaikeina aikoina se, että jos suurin osa tiimistä yrittää kaikkensa tulevaisuuden eteen, voi muutamien perässä vedettävien panos haitata koko tiimin työtä. Pahimmassa tapauksessa koko tiimin kokonaispanos jää huonoksi ja kaikkien tulevaisuus on vaarassa osin näiden hankalien tapausten takia.
Luonnollisesti aina voi myös miettiä syitä siihen miksi joissakin yrityksissä tämmöisiä tapauksia pääsee syntymään. Ihan varmasti ongelmia on ollut myös työnjohdossa, työilmapiirissä, koulutuspolitiikassa ja muissa vastaavissa asioissa.
Toisaalta taas olen valitettavasti törmännyt ongelmatapauksiin myös firmoissa, joissa työntekijöitä on varmasti tuettu ja kannustettu esimerkiksi kouluttautumaan. Näin yleisesti työntekijöille on annettu siis mahdollisuuksia, mutta kaikkia ne eivät vaan kiinnosta.
Ehkä tämän valitusvirren jälkeen voi kuitenkin yrittää uskoa siihen, että vahva irtisanomissuoja on kuitenkin kokonaisuudessaan hyvä asia. Näin vältytään irtisanomisilta esimerkiksi yhden huonon esimiehen mielipiteen vuoksi.
Toisaalta taas tekisi mieli kuitenkin väittää, että yrityksillä pitäisi olla mahdollisuus päästä eroon ihmisistä, joiden työmotivaatio on selvästi olematon. Tässä toki tullaan taas siihen kysymykseen miten tätä sitten mitattaisiin puolueettomasti?
Joka tapauksessa itseäni vetää tällä hetkellä startup-maailmaan tai pienyrittäjän elämään eniten se, että olisi taas mahtavaa päästä työskentelemään tarkkaan valitun ja motivoituneen tiimin kanssa. Luonnollisesti tämmöisiä voi löytyä isoistakin firmoista, mutta itselle ei ole sattunut kohdalle. Vastaavasti toki pienyrityksissä ja startupeissa voi olla samoja ongelmia.
Ehkä alan yksinyrittäjäksi, niin pääsen ainakin tekemään itsestäni unelmatiimin itselleni:)
Täytyy todeta tähän loppuun, että kuulemma Suomessakin on firmoja, joissa ihan yksittäisistä työntekijöistäkin kyllä osataan päästä eroon. Itse olen vaan työskennellyt firmoissa, joissa kaikista työntekijöistä pidetään joissain tilanteissa liiankin tiukasti kiinni, vaikka toki useammat YT:t on tullut läpi käytyä.
Jätä kommentti