Tähän saakka en ole ollut erityisen kiinnostunut politiikasta. Vaaleissa olen kuitenkin äänestänyt ja olen kokenut sen velvollisuudekseni ajattelevana ihmisenä.
Poliittisen kantani voisi oikeastaan tiivistää kärjistetysti seuraavasti. Kokoomuslaisten uskon haluavan, että vain pienellä ihmisjoukolla (kokoomuslaisilla) olisi rahaa. Vasemmiston puolestaan uskon olevan tyytyväisimmillään silloin kun kenellekään ei ole rahaa.
Koska kuvittelemani tilanne on tämä, olen äänestänyt useimmiten Keskustaa tehden välillä hyppyjä Vihreiden puolella.
Viime vuosina on tapahtunut kaksi asiaa, jotka ovat lisänneet kiinnostustani politiikkaa kohtaan.
Perussuomalaisten nousu on ainakin saanut minut äänestämään entistä varmemmin vaaleissa, jotta pystyisin edes tällä tavalla vastustamaan heitä. Mielestäni humaanin ihmisen maailmankuvaan ei vaan voi kuulua ihmisten asettaminen eriarvoiseen asemaan esimerkiksi syntymäpaikan perusteella. Maailma avautuu koko ajan kaikin tavoin ja meidänkin on hyvä olla mukana siinä esimerkiksi maahanmuuttoa lisäämällä. En silti väitä, etteikö esimerkiksi kotouttamiseen liittyvissä asioissa olisi kehitettävää. Mielestäni kuitenkin perussuomalaisten kanta maahanmuuttokysymykseen on aivan liian kärkäs ja pilkkaava.
Sijoittamisen aloittaminen puolestaan on lisännyt mielenkiintoa sijoittamiseen liittyvää talouspolitiikka kohtaan. Luonnollisesti myös kaltaiseni piensijoittajan verokohtelu on mietityttänyt varsinkin kun se on mennyt vaan huonompaan suuntaan.
Tähän asti olen ollut aina siinä uskossa, että jos piensijoittaja haluaa vaikuttaa äänestämällä sijoittamiseen liittyviin asioihin, on valinta automaattisesti Kokoomus. Kuitenkin kun asiaa alkaa tutkia lähihistoriasta, ei tämä valinta taida olla niin selvä.
Esimerkiksi eräs tuttavani väitti, että vuonna 2009 kävi niin, että Kokoomukselta ja Kataiselta jäi toteuttamatta ”luvattu” pienten osinkotulojen verovapaus.
Hallitusohjelmaan on kirjattu myös piensijoittamista kannustamaan tarkoitettu pienten osinkotulojen verovapaus, jonka kustannukset olisivat noin 80 miljoonaa euroa.
– Nämä työnteon kannustavuutta ja kotimaista omistajuutta lisäävät tavoitteet ovat tärkeitä, mutta tässä tilanteessa en pidä mahdollisena niitä toteuttaa.
Tulevaa eduskuntavaaliehdokasta valitessani tulenkin kiinnittämään erittäin paljon huomiota siihen mitä mieltä ehdokkaat ja puolueet ovat nimenomaan sijoittamiseen liittyvistä asioista.
Luultavasti teen lopullisen valinnan Kokoomuksen ja Keskustan ehdokkaiden väliltä. Omalla kohdallani Keskusta on nostanut osakkeitaan Sipilän ansiosta myös sijoittamisen edistämistä kriteerinä pitäessä.
Loppuun täytyy sanoa, että pelkästään esimerkiksi sijoittamiseen liittyvä verotus ei kuitenkaan ratkaise valintaani. Jos vakuutun siitä, että joku puolue pystyisi oikeasti nostamaan Suomen taas talouskasvuun ja katkaisemaan velkaantumisen, olisi tämä varmasti parasta tukea myös piensijoittamiselle. Toisaalta taas epäilen, että tätä ihmettä ei pysy tekemään kukaan puolue ainakaan yksin tässä maassa.
Itse olen ollut ja vähän olen aktiivinenkin erään nimeltämainitsemattoman puolueen riveissä. Tämä kannattaa huomioida seuraavaa lukiessa, vaikka ihan tosissani olen sitä mieltä mitä kohta sanon.
Kokoomus on brändännyt itseään taitavasti viimeiset kymmenen vuotta, vaikkakin tuo julkikuva nyt repeilee. On korostettu että taidetaan talous. On tarkoituksella vaelleltu muiden puolueiden tonteille (työväen presidentti, vihreän sata sävyä) tarkoituksena häiventää puolueiden välisiä rajoja.
Vähän tylsän kommentin joudun toteamaan: ei se kokoomusosaaminen ole mitenkään erityisen hurjaa. Valtakunnallisella tasolla viedään eteenpäin isoja uudistuksia ilman että on tenty (tai julkaistu) edes taloudellisia laskelmia. Kunnallisella tasolla tehdään varsin ideologisia linjauksia pohtimatta talousvaikutuksia (= esim. jos jokin kunnan toiminta on plussamerkkistä siitä pitää luopuman).
Eli ideologia siellä on taustalla niin kuin muillakin, on vain pyritty korostamaan että “emme tee poliittisia valintoja, vain ainoita oikeita”.
Ei siinä ole mitään vikaa että ideologia vaikuttaa, sitähän se politiikka on. Tylsää on vain asioiden myyminen “ainoana oikeana vaihtoehtona”, kun ei se kuitenkaan niin ole.
Itse olen äänestänyt parikymmentä vuotta joka vaaleissa, kun olen ollut Suomessa. Enää en äänestä, koska edellisistäkään äänistä ei ole ollut hyötyä. Siis ihan konkreettista hyötyä, kuten jokin lakialoite äänestämältäni henkilöltä joka olisi ollut tälle maalle oikeasti hyödyllinen. Einsteinia lainatakseni “On typeryyttä tehdä samaa asiaa jatkuvasti ja odottaa toisenlaisia tuloksia.”
Jos nyt haluaa sitten jotain äänestää esimerkiksi jotakin henkilöä joka ajaa vaikka sijoittajien etua niin suosittelen äänestämään sellaista henkilöä jolla on merkittävä osakesalkku eli vähintään 100 000€:a sijoitettuna osakkeisiin. Koska suurin osa kansanedustajista on enemmän tai vähemmän lähinnä asuntovelallisia ilman merkittäviä sijoituksia, ei heiltä voi odottaakaan sijoittajien puolen pitämistä.
Tuo on totta, että osakesalkku takaisi luultavasti jonkinlaisen kiinnostuksen sijoittajien asemaan.
Oikeastaan kun politiikkaa ajattelee tarkemmin, niin eihän se nyt vaan voi toimia. Vertauskuvana voi miettiä, että mitenkähän joku isompi yritys voisi menestyä jos sen pääättävät elimet valittaisiin työntekijöiden äänillä.
No, äänestää silti pitää.
Kyllähän suomessa menee tällä hetkellä kaikki päin mäntyä, joten ainoa oikea vaihtoehto on äänestää ipua tai persuja. Koska ipulla ei ole kuitenkaan mitään saumaa vaaleissa, menee meidän perheen molemmat äänet persuille.
Katsotaan, jos pääsevät hallitukseen että tapahtuuko mitään vai onko samanlaisia muniinpuhaltelijoita kuin muutkin. Kokoomus, sdp ja keskusta on saanut näyttää osaamisensa, eikä kovin vahvalta näytä. Hyi helvetti.
Jos persut on samaa pataa loppupeleissä kuin muutkin, palataan onnellisesti takaisin nukkuvien puolueeseen ja luovutetaan. Kärsitään kreikan kohtalo ja annetaan muiden maksaa, sillä siihen suuntaan tämä on menossa.